DS-tapaamisen jälkeinen viikko

DS-tapaamisen jälkeen on ollut harvinaisen paljon selkeitä öitä. Menneellä viikolla sain tehtyä havaintoja neljänä eri yönä, joskin 26/27.9 oli huono kovan kosteuden, sumun ja pilvien takia. 23/24 ja 24/25 meni 12" ääressä Aniassa. Kohteet olivat jälleen pääasiassa H400-kohteita (avoimia joukkoja), mutta mukaan mahtui myös pari pallomaista joukkoa Käärmeenkantajasta sekä sekalaisia galakseja Kotkan ja Vesimiehen rajalta. Syksyn keskiyön H400-kohteet alkavat olla havaittuja ja täytyy odotella enemmän aamuun, että uusia kohteita nousee havaintokorkeudelle.

25/26 yö oli myös varsin hyvä ja olisi ollut hyvä mahdollisuus koestaa 18":n uusi havaintopaikka Rautjärven Haakanalassa. Kahden edellisen yön valvominen + muut harrastukset ja työ verottivat kuitenkin sen verran, että en kyennyt kuin parin tunnin pikasessioon, jona aika sain havaituksi vain Hickson 96:n. Olo oli sen verran karmea, etten pystynyt kurottamaan okulaariin kun taju meinasi mennä. Todella harmillinen takaisku pahaan paikkaan. Taustataivaan kirkkaus vaihteli 21.3:n ja 21.5:n välillä, joten tämän perusteella Haakanala on yhtä pimeä kuin Härskiänsaari. Tosin täällä paras näkymä on idän ja etelän välille. Venäjän puolella kaakossa näkyy jokin valaistu alue, mutta siitä ei ole haittaa. Imatran valosaaste jää luoteen ja lännen suuntaan, jossa on myös näköesteitä. Pimein suunta on koillinen.

26/27 välinen yö oli kiusallinen sumun ja pilvien takia. Taivas oli kauttaaltaan ohuen hunnun peitossa. Tähdet kuitenkin näkyivät ja päätin testata uuden muodon saanutta matkaputkeani taajama olosuhteissa Lakasenpellossa. Imatran kaupunki on tehnyt ensimmäisen järkevän päästöksen vuosikymmeneen ja päättänyt pitää kylien katuvalot pimeänä klo 0-3 välisen ajan. Valojen sammuessa taustataivas pimeni 20.1:stä 20.3:een ja käytännössä havaintopaikalle tuleva suora valosaaste hävisi kokonaan. Optisesti matkaputki toimii hyvin ja kuva on suorastaan kiitettävän tarkka. Erityisesti pidin 21 mm Hyperionin antamasta 1,7 asteen näkökentästä. Testikohteina toimivat Pohjois-Amerikkasumu O-III:n kanssa sekä muutama H400 avonainen Perseuksesta.

Putken tasapainotus on tuottanut paljon vaivaa. Mekaanisesti olen rakentanut deklinaatioakselin mahdollisimman alas, jotta jalusta saadaa matalaksi. Tämän takia putken alapäähän on pitänyt lisätä painoja. Tarkoituksena on, että tarvittava paino löydetään havaintopaikalta, jotta sitä ei tarvitse raahata lentokoneessa. Huomasin kuitenkin, että zeniittiin ja horisonttiin katsottaessa tarvitaan eri määrä painoa, joka aiheutti turhaa säätämistä itse havainnointiin. Kokeilinkin aamulla korvata osan painosta kuminauhalla ja osottautui todella hyväksi ratkaisuksi! Nyt putkeen tarvitaan verrattaen pieni lisäpaino, kun kuminauha lisää vastusta enemmän tai vähemmän lineaarisesti. Tätä en ole vielä testännut pimeässä, mutta päivänvalossa se tuntuu toimiva todella hyvin. Lisäksi nauhan pituudella on helppo säätää sen vaikutusta. Aivan ilman lisäpainoa putki ei toimi, koska se kaatuisi muuten horisonttiin katsottaessa. Putkella on matkustuskunnossa painoa 3.8 kg.

Deepsky-tapaaminen 2009

Tämän vuotinen Syvä taivas-jaoston tapaaminen pidettiin 18-20.9 Artjärven Tähtikalliolla. Tapahtuman runkona toimi perinteiseen tapaan lyhyet esitelmät ja perinteinen tietokilpailu. vapaan seurustelun ohessa myös saunottiin ja päästiin myös hieman havaitsemaan. Ilman haltija ei toiveista huolimatta suosinut tapahtumaa, sillä selkeää taivasta nähtiin pienissä erissä perjantai-lauantai yönä. Nopeasti liikkuvat pilvet eivät antaneet aikaa kunnon havaintoihin.

Hommasin kansainvälisen tähtitieteen vuoden kunniaksi Galilei-teleskoopin Ursasta. Teleskoopin sai kolmellakymmenellä eurolla omaksi kotipostiin kuljetettuna. Putki toimitetaan osina ja ennen tositoimia se täytyy kasata. Miehisestä ylpeydestä huolimatta kannattaa lukea kasausohjeet ennen kuin alkaa sovittelemaan paloja yhteen. Myös okulaari ja barlow-linssi täytyy kasata linssien oikeaa järjestystä myöden. Asensin putken Artjärvellä linssiputkelle suunniteltuun jalustaan ja pääsin tekemään yhden havainnon pilvien välistä. Kohteeksi valitsin M45:n, koska arvelin sen olevan juuri passeli kohde 50/500 mm linssiputkella. Ensi silmäys yllätti todella positiivisesti! Kohde mahtui lähes kokonaisuudessaan kenttään (25x) ja tähdet olivat mukavan näköisiä. Himmeimmät tähdet olivat luokkaa 10 magnitudia. Valitettavasti pilvet estivät havainnot muista kohteista. Andromedan galaksi, Orionin sumu ja esimerkiksi M13 ovat varmasti katsomisen arvoisia kohteita tälläkin putkella. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla, että millainen näkymä saadaan kun putkeen laitetaan laadukas okulaari.

Sääennusteet lupasivat selkeää heti tapaamisen jälkeiseksi illaksi ja päätinkin jäädä Tähtikalliolle kokeilemaan Astrofoxia, joka on viimeinkin havaintokunnossa. Sain todella hyödyllisen pikaperehdyttämisen putken käyttöön sunnuntai aamuna Jorma Olinilta. Kun ilta ja pimeä koitti osasin suoraviivaisesti laittaa tornin ja putken havaintokuntoon ilman sen suurempaa arpomista. Aloitin havainnot M27:stä, koska se sattui olemaan hyvällä korkeudella etelätaivaalla. Se näkyy jo pienessä etsimessä, joten oikean paikan löytäminen on helppoa. Astrofoxin etsimet olivat todella tarkasti suunnattu ja kohde olikin okulaarissa alta aika yksikön. Käytin 13 mm Baader Hyperionia, joka antaa 280-kertaisen suurennuksen noin 15 kaarisekunnin kentällä. M27 täyttää tällaisella kokoonpanolla lähes koko kentän ja näky onkin lähes uskomaton! Sumun tuttu tiimalasimuoto loistaa poissa olollaan ja sumun isoakseli on kääntynyt 90 astetta verrattuna pienen putken näkymään. Sumun keskiosat ovat käsittämättömän kirkkaat, jopa niin kirkkaat, että hennot yksityiskohdat katovat sumun hohtoon. Päätin kokeilla mitä O-III suodin tekee näkymälle. O-III on juuri oikea suodin tällaiseen kohteeseen. Se korostaa entisestään yksityiskohtien terävyyttä. Syrjäsilmällä näkyvien rakenteiden määrä niin runsas, että niiden piirtäminen on käytännössä mahdotonta. Komeimmat kohdat löytyvät sumun hennoista "siivistä", jotka koostuvat lukuisista kuitumaisista rakenteista. Sumun keskialue suorastaan vaatii suurempaa suurennusta, mutta silloin osa kohteesta jää näkökentän ulkopuolelle. 280x suurennuksella keskialueet ovat kirkasta sumumössöä, jossa pilkahtelee erinäisiä rakenteita riippuen siitä mihin kohtaan katsoo.

M27:n jälkeen siirryin alemmas Vesimieheen ja kompaktiin galaksijoukkoon nimeltä Hickson 88. Kaikki joukon neljä galaksia kuuluvat NGC-luetteloon. NGC 6976 (14.0 mag), NGC 6977 (13.3 mag) ja NGC 6978 (13.3 mag) ovat sen verran kirkkaita, että ovat havaittavissa ainakin 10" kaukoputkella, NGC 6975 (14.8 mag) voi olla sen sijaan haastavampi. Kolme ensinnä mainittua galaksia ovat siistissä jonossa ja vieläpä näennäisessä koko järjestykessä. NGC 6978 on lounais-luode suunnassa pitkulainen kun taas NGC 6976 ja -77 ovat enemmän tai vähemmän pyöreitä. Hieman syrjemmässä oleva NGC 6975 on enemmänkin neulamainen galaksi. Valokuvissa kaikki galaksit näyttäisivät olevan spiraaligalakseja. Käytin tähän joukkoon myös 280x-suurennusta.

Noin viisi astetta länteen ja aste etelään Hickson 88:sta löytyy planetaarinen sumu PK 38-25.1 (14.3 mag), joka tunnetaan myös nimellä Abell 70. Huomasin kohteen sattumalta tietokoneen ruudulta, kun tutkin mitä kohteita olisi edellisen kohteen lähistöllä. Pyrin näin optimoimaan ajan käyttöä ja etsimisen aiheuttamaa tuskaa valitsemalla mahdollisimman läheisiä kohteita. Astrofox olisi osannut etsiä kohteet automaattisesti, mikäli olisi osannut kohdistaa ohjausjärjestelmän oikein. Ohjainkapula kuvitteli olevansa jossain Kassiopeian suunnalla vaikka putki oli suunnattu matalalle etelään. Onneksi kartan, tässä tapauksessa tietokoneen ja SkyMap Pro 10:n, avulla etsiminen onnistui vanhaan malliin manuaalisesti. Huomasin sumun jo 21 mm okulaarin näkökentässä pienenä sumuna. Iskin 7 mm Naglerin fokusointilaitteeseen ja kurkistin jännittyneenä okulaariin. Kuva oli aluksi huomattavan epätarkka, mutta onneksi tämä johtui siitä, että tarkan kuvan alue on eri kohdissa eri okulaareilla. Sain kuin sainkin kuvan tarkennettua fokusointilaitteen ja apupeilin tarkentimen avulla ja Abell 70 ilmestyi näkyviin kauniina renkaana. Jo suorasilmällä katsottuna hieman pohjois-eteläsuunnassa soikean sumun pohjoisreunassa alkoi näkyä kirkastuma, joka oli syrjäsilmällä varsin selkä. Nagler antoi 520x-kertaisen suurennuksen, mutta sumu olisi vaatinut vieläkin enemmän. Valitettavasti noin 22 asteen korkeudella ollut kohde ja kaukoputken keskinkertainen optiikka ei sallinut yhtään suurempaa suurennusta. Kuva oli tälläkin jo varsin epämiellyttävän suttuinen. Laiton UHC-suotimen okulaariin ja sain sumun hieman terävämmäksi. Noin 19 magnitudin keskustähti ei näkynyt, mutta mikäli putki saataisiin toimimaan täydellisesti, ei sekään olisi mikään mahdottomuus. Astrofoxin valtavan valonkeräyskyvyn huomaa parhaiten siitä, että suurellakin suurennuksella taustataivas on huomattavan vaalea ja sisäinen ääni käskee lisäämään suurennusta, vaikka kuvaa ei teräväksi saisikaan.

Pilvet alkoivat vyörymään päälle lännestä ja seuraavaksi ajateltu kohde Hickson 89 jäi näkemättä. Hickson 89 on varsin himmeä rykelmä 15-17 magnitudin galakseja, joten tässä kohteessa Astrofox olisi voinut todistaa kykynsä. Lähinnä olisin halunnut nähdä kuinka ryhmän himmein galaksi, 16.9 magnitudin PGC 66574, erottuu. No ensi kerralla uusi yritys.

Varsinainen havainnointi tällä putkella on varsin nautinnollista. En ole tottunut seurantaan, joten keskittyminen itse kohteeseen välittämättä putken liikuttelusta tuntui varsin luksukselta. M27:ää lukuunottamatta kohteet olivat sen verran matalalla etelätaivaalla, että katselu onnistui suoraan lattialla seisomalla. Korkeammalla olevat kohteet tarvitsevat jakkaran kanssa taiteilua ja aivan korkeimpiin kohteisiin ei edes yletä, koska tornissa ei ollut tarpeeksi korkeita tikkaita (mm. M57 oli tällainen alkuillasta).

Havaintoja:

http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7993
http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7995
http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7996
http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7997

Havaitsemassa 16/17.9.2009

Huomattavan paljon parempi keli kuin edellisenä yönä. Pilvet hajaantuivat pimeän saapuessa muutamaksi tunniksi, jolloin suuntasin Aniaan. Tehokasta havaintoaikaa kesti aina vajaaseen kahteen saakka. Tämän jälkeen lännestä vyöryi yhtenäisempää pilveä. Melko voimakas tuuli piti kosteuden loitolla eikä minkäänlaista huurreongelmaa esiintynyt. Läpinäkyvyys tuntui lähestulkoon erinomaiselta, mutta pysyin silti tiukasti alkuperäisessä suunnitelmassa ja havaitsin avinaisia joukkoja Nuolesta, Joutsenesta ja Kefeuksesta. Kefeuksen kohteet olivat tasan tarkkaan suoraan päänpäällä, mikä teki seurannasta varsin mielenkiintoista varsinkin kun painavalla okulaarille putkikaan ei tahtonut pysyä tasapainossa. Taustataivas oli kymmenyksen parempi (21.1) kuin edellisenä yönä, seeing 2 ja RJM 6.7 mag.

Havaitsemassa 15/16.9.2009

15/16.9.2009 jo neljäs selkeä yö putkeen. Harmikseni missasin edelliset erinäisten menojen ja väsymyksen vuoksi. Keli oli kostea jo havaitopaikalle ajaessani ja tavarat hikoilivatkin runsaasti koko yön. Seeing oli myös hieman heikko ja taivas tukkoisen oloinen. Kuitenkin varsin hyvä keli avonaisia ajatellen. Tein yhdeksän havaintoa Joutsen-Sisilisko-Kefeus alueen H400-listan avonaisista. Toki mukaan mahtui myös UGC 11090, joka sattui olemaan kulkureitillä. Havaintoja tiputtelen nettisivuille, kunhan ne aikanaan valmistuvat.

Päivitystä 9.9.2009 tulipalloon

Edellisessä postauksessa oleva tulipallo on kuvattu lisäkseni ainakin kahdella kameralla (Timo Kantola ja Jari Tuukkanen). Kantola kertoo Astronetissä seuraavaa:

- Kestoa tuolla Iiron kuvaamalla 9.9.2009 klo 23:41:30 tulipallolla oli 0.83sek.
- Sytty az,217.278,ev,16.812, eli ra,291.992,dec,-5.655
- Ja sammu az,221.511,ev,10.235, eli ra,286.040,dec,-10.704

Esko Lyytinen tietää kertoa samassa keskustelussa, että tulipallo kuuluu September Perseideihin.

Linkki keskusteluun: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=4936.15

Meteorikamerassa vilskettä

9.9.2009 klo 23:40-23:45 osui melko kirkas meteori kameran näkökenttään. Viirun tunnistin meteoriksi sen nopean liikkeen perusteella. Kamera tallensi toiseen kuvaan vain joka toisen framen ja tässä näkyi hyvin kohteen nopea liike. Kuvataajuutena oli 10 fps.



Samana yönä 10. päivän puolella klo 3:40-3:50 välillä meni (todennäköisesti) kaksi satelliittia melko läheltä Kuuta. Viirut näkyivät peräisissä 5 minuutin kuvissa. Pitäisi opetella jäljittämään näitä himmeämpiäkin taivaan vaeltajia. Alla oleva kuva on yhdistelmä näistä.



Lisäksi yön aikana oli tallentunut useita lentokoneita ja himmeämpiä satelliitteja.

EDIT: Pikaisen HeavenSatin asennuksen ja opiskelun jälkeen sain selville, että kirkkaampi viiva on satelliitin AQUA:n tekemä. Himmeämpään viivaan on kaksi ehdokasta: CLOUDSAT ja CALIPSO. Kummatkin ovat HeavenSatin mukaan 6 magnitudin luokkaa, joten vähän epäilyttää, että näin himmeä näkyisi kamerassa...

Iridium 23 ja Kuu

Iridium 23 pyyhältää meteorikamerassa -8 magnitudin kirkkaudella ohuen pilven takana Kuuta hipoen. Kamera oli tällä kertaa noin 1,2 km sivussa välähdyksen keskilinjalta.

Meteorikameran saldoa

Jälleen jäi meteorikameraan miehekäs viiru. HA:n mukaan ei pitäisi olla mitään merkittävää liikkeellä tuolla suunnalla tähän aikaan (4.9.2009 klo 23:15-23:20). Kuvassa Kuu nousee vasemmalla ja kirkas viiru alalaidassa on Jupiter.

Luetteloiden yhteenveto

Rakentelin aikani kuluksi listausta mitä on havaittu mistäkin yleisesti käytössä olevasta luettelosta. Luettelot ja havainnot on koottu osoitteeseen: http://personal.inet.fi/surf/deepsky/Catalogues.htm

Listoista näkyy hyvin se, että varsinaista suunnitelmallisuutta ei juurikaan ole ollut. Havaintoja löytyy suuri läjä esim. +15 mag galakseista, mutta sellaiset kohteet kuten M37 ja NGC 7000 on edelleen havaitsematta (piirros puuttuu). Tässä onkin työtä muutamaksi vuodeksi havaita ns. peruskohteet kunnolla. Lisäksi monet vanhemmista havainnoista on sen verran kelvottoman näköisiä, että niitä täytyy havaita uudestaan.

Satelliitti vai meteori?

Meteorikameraan jäi 3.9.2009 klo 1:55-2:00 kuvan mukainen viiru. Heavens-Aboven mukaan kyseisellä aikavälillä ei olisi kirkkaita satelliittejä kuva-alueella. Voisiko olla meteori? Näyttää vain turhan symmetriseltä...

-8 mag Iridium 64 meteorikamerassa

Meteorikameran kuvaan osui -8 magnitudin Iridium 64 2.9.2009 klo 1:30-1:35. Kamera oli välähdyksen keskilinjalta ainoastaan 300 m sivussa. Sama Iridium osui kameraan myös 16.8.2009, jolloin kirkkautta oli - 5 magnitudia.