sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Havaitsemassa 3/4.10.2013

Havaintopaikka: Miettilä, Rautjärvi
Havaintoaika: 3/4.10.2013 21:15 - 23:00
Havaintoväline: Newton 300/1500 mm
Seeing: 3
SQM: 21,2
RJM: ~6,6
Sää: +1°C

Tulipa taas todistettua, että väsyneenä ei kannata edes yrittää. Alla edellispäivän nousevan tehon testi ja tämän päivän reilu 2,5 h pyörätreeni. Saavuin havaintopaikalle hieman yhdeksän jälkeen tarkoituksena testailla uutta 2” O-III suodinta ja havaita muutamia sumuja. Suodin lunastikin odotuksen varsin hyvin, sillä sain sen avulla käyttöön koko 36 mm Hyperionin tarjoaman näkökentän. Harsosumussakin kaaret mahtuvat miltei kokonaan kenttään yksitellen ja näkymä on varsin hieno. Samoin Pohjois-Amerikka sumu näkyy erittäin hyvin, mutta ei mahdu lähimainkaan kokonaan kenttään.

Yön ensimmäinen havainto on kohteesta NGC 6820, joka on pieni sumu avointa tähtijoukkoa NGC 6823 ympäröivän sumun Sh2-86 sisällä/takana. Sumu on varsin pieni, alle 1’ kokoinen pyöreähkö hehku, jonka eteläreuna on selvästi muuta sumua kirkkaampi. Sumu näkyy parhaiten ilman suotimia suurella suurennuksella. Nyt käytössä oli 300x.
NGC 6820
Toiseksi kohteeksi valikoitui NGC 6217, joka jäikin myös viimeiseksi tällä erää. Kyseessä on monimuotoinen spiraaligalaksi Pienessä Karhussa, mutta kunnollinen rakenteen näkyminen vaatisi suurempaa putkea. Nyt oli hahmotettavissa spiraalien pääpiirteet, mutta kuvien mukaan haaroista olisi mahdollista saada irti paljon enemmänkin.
NGC 6217

maanantai 9. syyskuuta 2013

Deepsky-tapaaminen 2013

Havaintopaikka: Tähtikallio, Artjärvi
Havaintoaika: 6/7 ja 7/8.9.2013 22:00 - 03:00
Havaintoväline: Newton 635/3175 mm ja 300/1500
Seeing: 3
SQM: 21,2 - 21,4
RJM: ~6,6 ei määritetty
Sää: +14°C ja siitä alaspäin, kuitenkin varsin lämmintä

Tämän vuoden Deepsky-tapaaminen pidettiin 6-8.9 perinteiseen tapaan Artjärvellä. Keli oli suosiollinen ja varsinkin ensimmäinen yö oli hyvä. Lisäksi havaintolaitteet olivat kutakuinkin kunnossa, joten odotukset olivat korkealla havaintojen suhteen. Olin varautunut ottamalla oman 12” Dobsonin mukaan. Lisäksi Artjärvellä oli käytössä 25” Obsession ja 36” Astrofox. 

Yleisön mielenkiinnon kohdistuessa luonnollisesti Astrofoxiin, pääsin käytännössä havaitsemaan yksin Obsessionilla kumpanakin yönä. Putki saatiin kasattua ja kollimoitua hyvissä ajoin, mutta toimivaa etsintä siihen ei saatu. Telradista oli aluksi linssi irti ja tämän korjauksen jälkeen loppuivat paristot, joten kohteiden etsintä oli tehtävä 36 mm Hyperionilla, jolla näkökentäksi muodostui vaivaiset 49 kaariminuuttia. Lisäksi käytettävissäni oli TriAtlaksen B-setin kartat, joita käytän pienemmillä putkilla. Tämä toi hieman lisää haasteita kunnollisen havaintosuunnitelman puuttumisen lisäksi kohteiden etsintään, johon menikin huomattava osa käyttökelpoisesta havaintoajasta.

Kotkassa sijaitseva Abell 64 oli vähän aikaa sitten viikon kohteena deepskyforumilla. Kohteen todellisesta luonteesta on ollut epäselvyyttä, mutta vuodesta 1996 eteen päin se on luokiteltu galaksiksi. Itse kohde on näkyvissä jo keskikokoisilla putkilla, mutta suuremmilla on mahdollisuus nähdä galaksissa olevia kirkastumia. Havaitsin tätä kumpanakin yönä Obsessionilla yrittäen nähdä yksityiskohtia. En yrityksistä huolimatta onnistunut näkemään kuin himmeän tähden aivan galaksin pohjoispuolella.
Abell 64.
Abell 67 on himmeä planetaarinen sumu Abell 64:n lähimaastossa. Jo itse sumun näkyminen oli saavutus eikä yksityiskohtia pystynyt näkemään. Käytin havaintoon O-III suodinta.

Abell 67.
Hickson 89 osoittautui aikaa vieväksi tapaukseksi. Oletin olevani oikeassa kohdassa, mutta näin vain yhden heikon sumumaisen alueen syrjäsilmällä. Lisäksi samassa kentässä oli muutamia äärimmäisen himmeitä tähtiä, joita oli helppo luulla galakseiksi. Pyysin myös Riku Henrikssonia katsomaan kyseistä kenttää Obsessionilla ja tuomio oli sama: siellä on jotain tai sitten ei. Päätimme saada varmuuden Astrofoxilla ja jotenkin ihmeen kaupalla löysimme saman näkökentän, mutta tulokset olivat jälleen samat. Myös Juha Ojanperä katsasti näkymän. Luetteloarvojen perusteella kirkkaimman galaksin olisi pitänyt näkyä helposti. Tässä vaiheessa kaivoin kännykällä Hickson oppaan ja totesin paikan olevan hieman sivussa oikeasta. Menin takaisin Obsessonin kimppuun ja sieltähän se löytyi alta aikayksikön oikeasta paikasta.
Hickson 89.
Hickson 89 koostuu neljästä galaksista, joiden kirkkaudet ovat 14,8, 15,6, 16,75 ja 16,9. Näistä kolme oli näkyvissä, joskin osa heikosti. Lisäksi samassa kentässä on yksi joukkoon kuulumaton erittäin pieni 17,3 magnitudin galaksi. Galaksit ovat mukavasti kahden 11 magnitudin tähden välissä.

Kävin aina omien havaintojen ohessa katsastamassa mitä porukka tekee Astrofoxin kanssa. Mieleen jäi erityisesti NGC 4319, jonka spiraalihaarojen välistä pilkisti kvasaari Markarian 205. Parivaljakko näkyi helposti ja huolellisemmalla havaitsemisella galaksista olisi irronnut varmasti komeasti yksityiskohtia. NGC 4319:n etäisyys on nykytietämyksen mukaan 77 miljoonaa valovuotta ja Markarian 205 on noin 15 kertaa tätä kauempana!

12” GSO pääsi myös tositoimiin, sillä tuli havaittua pari galaksia ja katsastettua kaasusumuja. Harmikseni löysin Obsessionin okulaarisalkusta 2” O-III:n vasta havaintojen jälkeen. Olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista nähdä mitä jälkeä sillä olisi saanut 12” putkella ja 36 mm Hyperionilla. Ilman suodintakin laajat sumut olivat hyvin näkyvissä.

Sain taas huomata sen, että havaintovälineen koolla ei ole mitään väliä, koska havaittavat kohteet valikoituvat sen mukaan. Kohteet tuntuvat olevan aina näkökyvyn äärilaidalla ja okulaarinäkymä on pitkälti yhtä vaativa niin pikkuputkella kuin kunnon valoämpärilläkin. Obsessionilla jäi näkemättä tällä kertaa mm. planetaariset Abell 5 ja Abell 62. Tähän osasyynä on varmasti infernaalinen väsymys, sillä kävin ajamassa havaintoöiden välissä Luukissa XCM-kisan.

torstai 5. syyskuuta 2013

Havaitsemassa 3/4.9.2013

Havaintopaikka: Miettilä, Rautjärvi
Havaintoaika: 3/4.9.2013 22:55 - 2:00
Havaintoväline: Newton 300/1500 mm
Seeing: 2
SQM: 21,4
RJM: 6,6
Sää: +5°C

Ajelin Rautjärvelle Paljassuontielle siinä toivossa, että tien varresta löytyisi jokin etelään päin auki oleva havaintopaikka. Pieni hakkuuaukea, jonka kulmassa oli metsäautoteiden risteys, löytyikin muutaman sadan metrin päästä Museotiestä. Kamat ulos ja havaitsemaan.

Ensimmäisenä kohteena oli Kefeuksen sumu NGC 7023. Sumu itsessään on varsin kirkas, mutta tästä huolimatta varmasti yksi vaikeimmista sumuista havaita. Keskusalue on varsin kirkas ja näkyy hyvin jo suoraan katsottaessa. Sen sijaan ympäröivä alue on varsin erikoinen, koska syrjäsilmällä näkyy runsaasti heikkoja yksityiskohtia ja pimeää sumua. Sumun ympäriltä näyttää puuttuvan tähdet. Tämä luo vaikutelman, että sumua näkyisi paljonkin, mutta toisaalta sitä ei näy ollenkaan. UHC suodin auttaa hieman joidenkin kirkkaampien osien näkymisessä, mutta paras näkymä on ilman suotimia. O-III ei toimi tämän kohteen kanssa.

NGC 7023
Seuraavana vuorossa oli erittäin haastava Lohikäärmeen kääpiögalaksi UGC 10822. Samaan aikaan havaintopaikalle muodostui sankka sumu keskeyttäen havainnot. Katsoin paremmaksi siirtyä samaan havaintopaikkaan kuin edellisenä viikonloppuna ja jatkaa UGC 10822:n metsästystä. Olin näkevinäni oikeassa paikassa aavistuksen taustataivasta kirkkaamman hehkun ajoittain ja tein tästä piirroshavainnon. Jälkeenpäin en kuitenkaan pystynyt tunnistamaan piirrettyä kenttää siitä kohdasta, jossa galaksi on. Tähän kohteeseen täytyy palata uudemman kerran.

Yön viimeinen havainto on pienestä planetaarisesta sumusta IC 5217, joka on Sisiliskossa. Käytin sumun tunnistamiseen blinkkausta O-III:n kanssa. 600x suurennuksella sumu näkyy kuin epätarkasti fokusoitu sininen tähti. Olin näkevinäni hieman elliptisyyttä pohjois-eteläsuunnassa. Muita yksityiskohtia ei näkynyt.

IC 5217
Paluumatkalla pysähdyin vielä kuvaamaan heikkoja revontulia, jotka näkyivät todella vaatimattomasti paljain silmin. Kamera sen sijaan näki hieman enemmän.

Revontulia 4.9.2013 klo 2:20.


lauantai 31. elokuuta 2013

Havaitsemassa 30/31.8.2013

Havaintopaikka: Miettilä, Rautjärvi
Havaintoaika: 30/31.8.2013 23:10 - 2:30
Havaintoväline: Newton 300/1500 mm
Seeing: 3
SQM: 21,4
RJM: 6,6
Sää: +5°C, revontulia

Kauden ensimmäinen havaintosessio oli hieman normaalista poikkeava, sillä 18” putken peilit ovat Teknofokuksessa aluminoitavana, joten käytössä on vain pikkuputkia. Pakkasin 12” GSO:n autoon ja ajelin Rautjärven Miettilään erään hakkuuaukean laitaan. Paikalta oli hyvä näkyvyys pohjoisesta kaakkoon ulottuvalla sektorilla, joka kävi tämän yön suunnitelmaan oikein hyvin. Olosuhteen olivat hyvät vaikka taustataivas jäikin 21.4 mag/arcsec arvoon ennen 27% Kuun nousua. Lämpötila laski yön aikana aina pariin asteeseen saakka, mutta tuulta ei ollut ollenkaan.

Havaintosuunnitelmassa oli käytännössä vain kaksi kohdetta, galaksit NGC 7250 ja Messier 74. Kummassakin galaksissa on räjähtänyt supernova, joka on helposti 12” putken tavoitettavissa. NGC 7250:n supernova kantaan nimeä SN2013dy ja on kirkkaudeltaan noin 14 magnitudia. Itse galaksi on vaatimaton 12,5 magnitudin pitkulainen hehku, jonka keskustassa on havaittavissa hieman kirkkaampi ydin. Supernova näkyy galaksin pohjoispäässä.
NGC 7250 ja SN2013dy @ 12" Newton, 300x.
Messier 74:n supernova SN2013ej on sen sijaan hieman kirkkaampi ollen noin 13 magnitudia. Se on kaakkoon galaksin ytimestä katsottuna ja todella helposti näkyvissä. Messier 74 on yksi vaikeimmista Messier-kohteista matalan pintakirkkautensa vuoksi. Tämä tuli hyvin esiin havaintojen yhteydessä, sillä kirkkaamman ytimen ympärillä oli näkyvissä vain heikkoa hehkua. Syrjäsilmällä pysyi kuitenkin näkemään hieman viitteitä spiraalihaaroista pohjois- ja eteläpuolella. Lisäksi galaksin halossa ja sen välittömässä läheisyydessä on lukuisia etualan tähtiä, jotka on helppo sekoittaa supernovaan.

Messier 74 ja SN2013ej @ 12" Newton, 300x.
Kokeilin pitkästä aikaa myös millaisia näkymiä Baaderin 36 mm Hyperion antaa. Suurennukseksi tulee 42x ja näkökentäksi peräti 1° 44’. Tällä kokoonpanolla esim. Plejadit mahtuvat lähes kokonaa näkökenttään. Katsoin mm. Andromedan ja Kolmion galakseja, Pohjois-Amerikkasumua sekä Harsosumua. Laajan näkökentän ansiosta varsinkin sumut ovat todella hyvin näkyvissä, mutta 2” O-III suodin olisi välttämätön!

27% Kuu nousi ennen puolta yötä ja tämän jälkeen alkoi pohjoisella taivaalla näkyvä vihreää kajastusta revontulien muodossa. Siirryinkin noin kahden aikaan aukeammalle paikalla kuvaamaan aktiivisinta vaihetta.

Revontulia Purnujärvellä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Havaintoja huhtikuussa

Huhtikuun alku tarjoili balsamia haavoille surkean talven jäljiltä. Pääsin havaitsemaan neljänä yönä (2/3, 3/4, 6/7 ja 9/10) mahtavissa olosuhteissa. Pakkanen oli jokaisena yönä -10°C ja -13°C välillä, mutta mikä tärkeintä, tuulta ei ollut ollenkaan. Tämän vuoksi ilma tuntui huomattavasti mittarilukemaa lämpimämmältä. Samalla ihmettelin, etteivät okulaarit juurikaan huurtuneet. Yöt loppuivat yhtä lukuun ottamatta aamun tuloon. Mittasin parhammain SQM lukeman 3/4.4 välisenä yönä 21.70 mag/arcsec. Tarkat rajamagnitudi määritelmät jäivät tekemättä, koska keskityin kohteisiin. Nopealla vilkaisulla pääsin poikkeuksetta zeniitissä 6.8 - 6.9 lukemaan. 

Kohteina oli pääasiassa havainto-ohjelmassa olevia H400 galakseja sekä Hickson joukkoja. Mukavana lisähaasteena oli muutamia www.deepskyforum.com foorumin viikon kohteita, kuten Mayll’s Object, M87 Jet, planetaarinen sumu LoTr 5 ja Coddington’s Nebula. Näissä riittikin haastetta ja joidenkin kanssa mentiin todellisuuden ja mielikuvituksen rajoilla. Sain myös havaittua M65:ssa olevan supernovan SN2013am:n, joka näyttäytyi heikkona 16 magnitudin tähtenä spiraalihaaran kupeessa. 


M65
Messier 87:n suihkusta on puhetta aina aika ajoin ja nyt se olikin Deepsky-foorumin viikon kohteena. Tein ensimmäisen yrityksen 2/3 välisenä yönä, mutta en onnistunut silloin. Seuraavana yönä ymmärsin tarkastella oikeasta paikasta ja sieltähän se löytyikin, joskin ei mitenkään silmiinpistävästi. Suihku on todella lähellä galaksin ydintä ja näkyi terävänä ulokkeena, joka sojotti kohti luodetta. Kaakkoispuolella olevat 15 magnitudin galaksit olivat huomattavasti helpompia kuin suihku. Huomion arvoista on myös se, että näin ajoittain heikkoa rakeistuutta tai himmeitä tähtiä M87:n halossa 457x suurennuksella. Kohteet olivat kuitenkin sen verran himmeitä, että pystynyt lisäämään niitä piirroshavaintoon. Kuvien perusteella M87:llä on älytön määrä pallomaisia joukkoja ja tulikin mieleen, että olisiko näitä mahdollisuus nähdä visuaalisesti?

M87 & Jet

LoTr 5 on planetaarinen sumu, joka löytyy keskeltä Coman galaksikenttiä. Sumulla on noin 9 magnitudin keskustähti, joka häiritsee erittäin himmeän sumun näkemistä huomattavasti. Maailmalta on raportoitu, että yksityiskohtia olisi näkyvissä ainakin 16” suuremmilla putkilla, mutta monilla on ollut vaikeuksia nähdä itse sumu huomattavasti suuremmillakin putkilla. O-III on ehdoton apuväline eikä ilman sitä kannata edes yrittää. Tihrustin tunnin verran keskustähteä ja tässä ajassa tulin varmistuneeksi siitä, että näin jotain. Tähden ympäristössä näkyi syrjäsilmällä ja varovaisella sweeppaamisella jotain hentoa kajoa, mutta en voi sanoa sumun näkyneen joka kohdasta yhtä aikaa. Yksityiskohtien näkeminen tuntuu tämän kokemuksen perusteella mahdottomalta. Täytyy yrittää ehdottomasti uudestaan kunhan saan putkeen uuden aluminoinnin joskus.


LoTr 5

Coddington’s Galaxy löytyy Suuresta Karhusta M81: ja M82:n vierestä. Se onkin M81:n ryhmään kuuluva kääpiögalaksi. Magnitudiksi ilmoitetaan 10.6, mutta tämä on levinnyt suurelle alueelle tehden pintakirkkaudesta matalan. 18” putkella itse galaksin näkeminen ei juurikaan tuottanut ongelmia. Pohjoispäässä on kirkas HII-alue. Tämä onkin galaksin kirkkain osa. Galaksin ydinalue  näkyy HII-alueen lounaispuolella. Se on keskiosiltaan selvästi kirkkaampi kuin ympäröivä halo. Halon tarkkoja rajoja on vaikea määrittää matalan kirkkauden vuoksi. Syrjäsilmä ja sweeppaus auttaa tässäkin todella paljon.


Coddington's Galaxy

Mayall’s Object on kuuluisa suurelle yleisölle Hubblen kuvasta. Siinä kaksi galaksia on törmäämässä toisiinsa, aivan kuin toinen galakseista olisi tullut luodin tavoin ja räjäyttänyt toisen galaksin pitkin avaruutta. Kohteiden etäisyys on noin 500 miljoonaa valovuotta ja tämän takia ei kannata odottaa mitään erikoista näkymää kaukoputkella. Oma etsinkarttani oli hieman vajaavainen, koska samalla alueella paljon muitakin galakseja. Aikani tuskailtua onnistuin löytämään galaksin joka oli hieman kolmiomainen ja tämän perusteella päättelin sen olevan etsitty kohde. Kotia mentyäni sain varmistettua, että oikeasta kohteesta oli kyse. Kirkkautta kohteelta löytyy 15.4 magnitudia, joten sekin puoltaa näkymistä.

Mayall's Object

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Komeetta C2011 L4 (PANSTARRS) ja revontulet

Olimme Novan porukan kanssa Mellonmäella havaitsemassa komeetta PANSTARRSia 16 ja 17 päivä. 16.3 sain komeetan näkyviin paljain silmin klo 19:10 ja 17.3 klo 19:07. Kiikarilla komeetta näkyi noin varttia aiemmin. Komeetan ydin on varsin kompakti ja pyrstön "laidat" olivat selvästi kirkkaammat. Pyrstö muistuttikin jonkin verran V-kirjainta.

Jälkimmäisenä päivänä sattui komeimmat revontulet vuosikausiin ja komeetan havaitseminen jäi vähemmälle. Parhaimmillaan reposet peittivät suurimman osan taivaasta ja havaittavissa oli käytännössä kaikki mahdolliset muodot. Myös punaista väriä näkyi paljon ja kamera näki myös sinistä ja violettia. Havaintopaikkana Mellonmäki on näkyvyyden suhteen hyvä, mutta armoton valosaaste Kuun sirpin kera peittivät kaikkein hennoimmat revontulet. 

16.3.2013 C2011 L4 PANSTARRS

17.3.2013 C2011 L4 PANSTARRS

17.3.2013 Revontulet Mellonmäeltä nähtynä.

17.3.2013 Revontulet Mellonmäeltä nähtynä.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Havaitsemassa 26.2.2013

Kausi 2012-2013 tuli vihdoin ja viimein avattua. Kulunut havaintokausi on ollut surkea kelien suhteen ja samaa voi sanoa myös omasta aktiivisuudesta. Lisäksi keskitalven reissu Sulawesille otti kuusi viikkoa talvesta pois. Tyrkkäsin 12" putken takaterassille, kun taivas näytti pitkästä aikaa selkeältä. Täysi Kuu oli juuri nousemassa ja ohjelmassa oli vain yksi ainut kohde, Messier 37. Tämä on ainut Messier-kohde, josta en ollut tehnyt havaintoa. Yrityksiä on ollut varmasti puolenkymmentä, mutta ne ovat aina syystä tai toisesta jääneet kesken. Kohteen tekee vaikeaksi sen runsas tähtimäärä. Nyt keli oli kuitenkin suhteellisen huono valosaasteesta ja Kuun takia. Lisäksi kesken havainnon alkoi tulla pilviä, joten piirtäminen meni suorittamiseksi.

Joukon keskellä näkyy selvästi muita kirkkaampi tähti, samoin itäpuolella oli pari kirkkaampaa tähteä. Joukossa on lukuisia tähtiketjuja ja rengamaisia kuvioita, joiden välissä on tyhjää...ainakin tässä kelissä.

Messier 37, 12" Newton, 88x.

Uudet nettisivut ovat edenneet hieman liki vuoden tauon jälkeen. Abell, Caldewell ja Hickson katalookit alkavat olla tarkastettuja, joten alkuun on päästy. Sivujen kanssa on aika paljon pieniä ongelmia, joita ratkon aina ajan salliessa. Sivujen osoite on http://deepksy.arkku.net