Deepsky-tapaaminen 2016

Havaintopaikka: Tähtikallio, Artjärvi

Havaintoaika: 2/3.9.2016 23:00 - 03:45

Havaintoväline: 12” GSO & Astrofox

Seeing: 3

SQM: 21,2

RJM: 6,5

Sää: +8°C

Havaintorintamalla on ollut nyt reilut pari vuotta hieman hiljaisempaa erinäisistä syistä johtuen. Pääasiassa pyöräilyyn keskittyminen on vienyt suurimman osan käytettävästä energiasta. Vaikka olen harrastanut kestävyysurheilua lähes koko elämäni niin iän karttumisen myötä palautumiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin 10 vuotta sitten. Myöskin muilla elämän osa-alueilla tapahtuneet positiiviset muutokset ovat ottaneet ison osan harrastuksen vaatimasta ajasta. Innostus deepskyhin ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään! Tämän vuoden Syvä Taivas -tapaaminen pidettiin jälleen Artjärvellä. Pari edellistä tapaamista oli osaltani jäänyt väliin, mutta nyt järjestin itseni paikalle. Ilokseni huomasin, että tapaamiseen oli saapunut hyvin laaja joukko vanhoja tuttuja sekä lukuisia vasta-alkajia. Reissun paras anti olikin päästä vaihtamaan kuulumiset vanhojen kavereiden kanssa. Oli jännä taas huomata, että käytännössä juttu jatkui tuttujen kesken siitä mihin se viime kerralla jäi (aikaa kulunut kuitenkin pari vuotta ja enemmänkin). Tapaamisen ohjelma ja sen esittäjät olivat myös iso syy saapua paikalle. Juha Ojanperä esitteli kahden Teneriffan havaintomatkan saldoa. Havaintopaikkana tietenkin Teiden kaldera, jossa olin Jaakko Salorannan kanssa havaitsemassa vuonna 2004. Siitäkin jo aikaa hurjasti, mutta reissu on edelleen tuoreessa muistissa. Lauantaipäivän ehdoton spektaakkeli oli kuitenkin Timo Karhulan (jälleen) eeppinen esitelmä Länsi-Australian havaintoreissusta. Minulla oli kunnia viettää 6 viikkoa Timon Australian asunnolla vuosien 2009-2010 vaihteessa, joten paikat ja siellä harrastamiseen liittyvät fiilikset ovat tuttuja.

Esityksen perusteella reissu oli onnistunut hyvin pienten alkuvaikeuksien jälkeen ja kelit olivat suosineet. Tapaamisessa päästiin myös tositoimiin kun ensimmäinen yö oli lähes kokonaan selkeä. Kelikin oli varsin hyvä eikä edes Artjärvelle ominaista puolen yön sumua esiintynyt. Putkia oli joka lähtöön, kaiken kokoisia ja näköisiä. Itse olin raahannut 12” GSO:n mukaan, jolla lähinnä tähtinäytös tyyliin zuumailin kaikki peruskohteet läpi. Olihan edellisestä deepsky-yöstä aikaa lähes kaksi ja puoli vuotta. Juhalla oli 10” GSO ja Tuhkusen Markolla myös 12” GSO, joilla yhdessä Kankareen Vesan kanssa ihmeteltiin yötaivasta. Varsinkin 36 mm Hyperion 2-tuumaisella O-III:lla väläytti syystaivaan sumut syvälle mieleen. Astrofoxilla ei ihme kyllä ollut juurikaan ruuhkaa, joten pitihän sitäkin käydä kokeilemassa. Putki oli nyt tietokoneen perässä ja kohteiden etsintä onnistui nappia painamalla. Okulaarissa vilahti muutama planetaarinen, mutta ainoastaan Kissan silmää (NGC 6543) katsoin tarkemmin. Ulomman halon kirkastuma oli hienosti esillä ja sitä ihmeteltiin porukalla. Tulipa tehtyä yksi piirroshavaintokin, kohteena sumun vieressä oleva galaksi NGC 6552.

Yötä odotellessa.

Markus Tuukkasen 60 cm dobson.

Legendaarinen JS-dobson. Jalusta tuunattu.

Astrofox.

Kun Timo Karhula puhuu niin muut ovat hiljaa.

Havaitsemassa 8/9.3.2014

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 8/9.3.2014 23:45 - 04:45
Havaintoväline: Newton 457/2280 mm
Seeing: 4-5
SQM: 20,6 - 21,6
RJM: 6,5 - 6,7
Sää: +2°C - -3°C, länsituuli, 55% Kuu laskemassa

18” putki tuli laitettua viikko sitten havaintokuntoon ja nyt oli hyvää aikaa käydä kokeilemassa, kuinka se pelittää. Päivänvalossa tehty kollimointi osui kerrankin kohdalleen, eikä tähtitestissä tarvinnut kääntää kuin yhtä ruuvia neljänneskierros. Astigmaattisuuskaan ei vaikuta olevan niin paha kuin aiemmin, liekkö jompikumpi peileistä ollut jotenkin puristuksissa aiemmin? Nythän peilit on vain pesty, kun aluminointi ei onnistunutkaan.

55% Kuu oli laskemassa länsitaivaalla ja havaintojen lomassa tuli tehtyä SQM-mittauksia. Tuloksista näkee, että puolikuu lähellä horisonttia pilaa taustataivaan käytännössä täysin. Ero ei ole ehkä valosaasteen keskellä kovinkaan merkittävä, mutta pimeällä havaintopaikalla kannattaa keskittyä hieman kirkkaampiin kohteisiin. Haakanalassa alle 21 arvoilla ei ole kovinkaan mielekästä enää havaita, koska taivas on silmin nähden valoisa.

Päivä          Klo       SQM          Kuun korkeus             Huom
9.3.2014    0:30       20,6          15°18'  
9.3.2014    1:00       20,7          11°55'  
9.3.2014    1:25       20,7            9°11'  
9.3.2014    1:50       21,0            6°34'  
9.3.2014    2:20       21,35          3°37'  
9.3.2014    2:50       21,52          1°00'  
9.3.2014    3:15       21,60         -1°36'  
9.3.2014    3:45       21,60         -3°56'  
9.3.2014    4:05       21,36         -5°20'                       Ohutta pilveä
9.3.2014    4:25       21,16         -6°35'                       Aurinko -16°51'

Havaintokohteina oli tuttuun tapaan H400-listan galakseja eteläiseltä taivaalta. Kuun lisäksi seeing oli todella surkea ja näin vaikeutti suurten suurennusten käyttöä varsinkin matalalla olevissa kohteissa.

Havaitsemassa 25/26.2.2014

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 25/26.2.2014 22:00 - 02:00
Havaintoväline: Newton 300/1500 mm
Seeing: 2
SQM: 21,3 - 21,5
RJM: 6,7
Sää: -3°C, etelätuuli

Helmikuu, musta maa, pari astetta pakkasta, pilvetön taivas ja kohtalainen etelätuuli. Tällaista ei satu kohdalle kuin ehkä kerran vuosikymmenessä näillä leveysasteilla. Meinasin jo olla hyödyntämättä tilannetta, mutta onneksi Riku Henriksson mainosti Facebookin puolella olosuhteita. Pakkasin 12” Dobsonin ja oheistavarat autoon ja suuntasin vakiohavaintopaikalleni Rautjärvelle. 18” putki on edelleen telakalla, joten oli tyydyttävä pienempään. Tämä sopikin hyvin, koska havaintosuunnitelmassa oli paitsioon jääneitä keskitalven H400-listan avonaisia joukkoja Yksisarvisen ja Kaksosten suunnalta. Keli tuntui varsin mainiolta SQM:n ollessa yön alussa 21,3 ja yhden aikaan 21,54. Eteläisessä ja kaakkoisessa horisontissa näkyi muutamia hentoja pilvijuovia, mutta näistä ei ollut haittaa.

Suunnitelman ensimmäiset kohteet olivat ehtineet jo puiden taakse, joten aloitin NGC 2215:sta, joka on Yksisarvisen beta ja gamma tähden puolessa välissä noin 17° korkeudella. Joukko on mukavasti irrallaan taustatähdistä. Kirkkaimmat tähdet ovat noin 10,5 magnitudia, mutta seassa on runsaasti huomattavasti himmeämpiä tähtiä, joita oli hieman vaikea havaita matalan korkeuden vuoksi.

NGC 2232 löytyy kolme astetta edellisen koillispuolelta. Kartan mukaissa paikassa näkyy hajanainen rypäs 6-7 magnitudin tähtiä 5 magnitudin tähden ympärillä. Satunnaishavainnoinnilla tätä ei heti tajuaisi avoimeksi joukoksi, sen verran hajallaan se on. Tarkemmalla tutkimisella kirkkaimpien tähtien seasta löytyy yllättävän paljon himmeämpiä seuralaisia, jotka tosin jäävät kirkkaampiensa loiston alle. Vaikea sanoa, mitkä tähdet kuuluvat oikeasti joukkoon.

NGC 2286 sijaitsee viisi astetta NGC 2232:sta itäkoilliseen. Se on huomattavasti himmeämpi ja tähtirikkaampi joukko. Pienellä suurennuksella se näkyy pääasiassa glowna, mutta 7 mm Naglerilla glow hajoaa tähdiksi. Tähdet ovat kuitenkin sen verran himmeitä, aina 15 magnitudiin saakka, että havaitseminen ja piirtäminen on hieman hankalaa. Tähtiä tuntuu näkyvän kaikkialla, mutta niiden sijoittaminen oikeille paikoille tuntuu mahdottomalta.

NGC 2129 on varsin kompakti avonainen noin kaksi astetta M35:n lounaispuolella. Se erottuu selvästi taustatähdistä ja näkymää hallitsee kolmion muotoinen kuvio, joka koostuu 7-9 magnitudin tähdistä. Näiden ympärillä muutamia kymmeniä himmeämpiä tähtiä. Kokoa kohteelta löytyy ainoastaan 6 kaariminuuttia, joten suuri suurennus suositeltavaa.

NGC 2266 on vajaat kaksi astetta epsilon Gem tähden pohjoispuolella, joten sen löytäminen on varsin helppoa. Pienellä suurennuksella joukko näkyy kompaktina glowna, jossa muutama erottuva tähti. Suurempi suurennus paljastaa, että se koostuu pääasiassa 11-14 magnitudin tähdistä, joita on näkyvissä noin viitisenkymmentä kappaletta. Kaikkien piirtäminen tarkalleen oikeille paikoille on vaikeaa. Myös tämä on varsin pieni viiden kaariminuutin halkaisijalla.

NGC 2304 on niin ikään Kaksosissa. Tämä on varsin vaikea avonainen johtuen pienestä, noin 3 kaariminuutin, koosta ja 10 magnitudin kirkkaudesta. 17 mm okulaarilla kohde on vain soikea glow, mutta 7 mm paljastaa pari tusinaa 13-15 magnitudin tähtiä. Tosin tausta jää edelleen glowmaiseksi.

NGC 2420 on rikas avonainen joukko reilut kaksi astetta Eskimosumusta itään. Se koostuu 11 magnitudia himmeämmistä tähdistä näkyen pääasiassa glowna pienillä suurennuksilla.

Avonaisten joukkojen jälkeen tuli poimittua 10 magnitudin elliptisenä hehkuna näkyvä galaksi NGC 2681 Isosta Karhusta. Sen ydin on selvästi haloa kirkkaampi näkyen ajoittain lähes tähtimäisenä. Galaksin vieressä itä- ja länsipuolilla on huomiota herättävät tähtikolmikot.

Yön viimeisenä kohteena oli Messier 82 ja sen supernova SN2014J. Supernova on himmentynyt selvästi kuukauden aikana kirkkauden ollessa nyt nettitietojen mukaan 11,7 magnitudia. Tästä huolimatta se oli hyvin näkyvissä galaksin länsiosassa. Itse galaksissa näkyi huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin aiemmalla kerralla valosaasteen keskeltä. Vaatisi kuitenkin useita tunteja, jotta kohteesta saisi kaiken irti. Nyt tuli havaittua ainoastaan noin puoli tuntia.

Havaitsemassa 27/28.1.2014

Havaintopaikka: Sienimäki, Imatra

Havaintoaika: 27/28.1.2014 21:00 - 22:30

Havaintoväline: Newton 300/1500 mm

Seeing: 2

SQM: 19,0

RJM: ~5,5

Sää: -19°C

Nopea visiitti takapihalle tarkistamaan SN2014J:n tilanne. Supernova oli selvästi kirkastunut edellisestä kerrasta ollen vain hieman himmeämpi kuin vieressä olevat 10,5 magnitudin tähdet. Samalla tuli havaittua H400-listan kohteet NGC 2126 ja NGC 2281, jotka ovat hyviä talvikelin avonaisia joukkoja Ajomiehessä. NGC 2126 on aika vaatimaton ryhmä 11 - 14 magnitudin tähtiä. NGC 2281 on hieman näyttävämpi koostuen 8 - 11 magnitudin tähdistä. Huomio kiinnittyy ensimmäisenä joukon keskellä olevaan timantin muotoiseen kuvioon.

Supernova SN2014J galaksissa Messier 82

Havaintopaikka: Sienimäki, Imatra

Havaintoaika: 23/24.1.2014

Havaintoväline: Newton 300/1500 mm

Seeing: 2

SQM: 18,7

RJM: ~5,2

Sää: -19°C

Messier 82:sta löytyi pari päivää sitten varsin kirkas supernova. Virallisena löytymispäivänä 21.1 sen kirkkaus oli jo 11 magnitudia ja näin ollen se olisi helposti nähtävissä pienelläkin kaukoputkella. Supernova sai nimekseen SN2014J ja se on galaksin keskustan lounaispuolella. Havaintohetkellä 23.1 klo 21.50 supernova on selvästi himmeämpi kuin 10.5 magnitudin tähti TYC 4383-1099-1 galaksin lounaispuolella, mutta selvästi kirkkaampi kuin 12 magnitudin tähdet itäpuolella.

Messier 82 & SN2014J @ 12" GSO Dobson.

Havaitsemassa 3/4.10.2013

Havaintopaikka: Miettilä, Rautjärvi
Havaintoaika: 3/4.10.2013 21:15 - 23:00
Havaintoväline: Newton 300/1500 mm
Seeing: 3
SQM: 21,2
RJM: ~6,6
Sää: +1°C

Tulipa taas todistettua, että väsyneenä ei kannata edes yrittää. Alla edellispäivän nousevan tehon testi ja tämän päivän reilu 2,5 h pyörätreeni. Saavuin havaintopaikalle hieman yhdeksän jälkeen tarkoituksena testailla uutta 2” O-III suodinta ja havaita muutamia sumuja. Suodin lunastikin odotuksen varsin hyvin, sillä sain sen avulla käyttöön koko 36 mm Hyperionin tarjoaman näkökentän. Harsosumussakin kaaret mahtuvat miltei kokonaan kenttään yksitellen ja näkymä on varsin hieno. Samoin Pohjois-Amerikka sumu näkyy erittäin hyvin, mutta ei mahdu lähimainkaan kokonaan kenttään.

Yön ensimmäinen havainto on kohteesta NGC 6820, joka on pieni sumu avointa tähtijoukkoa NGC 6823 ympäröivän sumun Sh2-86 sisällä/takana. Sumu on varsin pieni, alle 1’ kokoinen pyöreähkö hehku, jonka eteläreuna on selvästi muuta sumua kirkkaampi. Sumu näkyy parhaiten ilman suotimia suurella suurennuksella. Nyt käytössä oli 300x.

NGC 6820

Toiseksi kohteeksi valikoitui NGC 6217, joka jäikin myös viimeiseksi tällä erää. Kyseessä on monimuotoinen spiraaligalaksi Pienessä Karhussa, mutta kunnollinen rakenteen näkyminen vaatisi suurempaa putkea. Nyt oli hahmotettavissa spiraalien pääpiirteet, mutta kuvien mukaan haaroista olisi mahdollista saada irti paljon enemmänkin.

NGC 6217

Deepsky-tapaaminen 2013

Havaintopaikka: Tähtikallio, Artjärvi
Havaintoaika: 6/7 ja 7/8.9.2013 22:00 - 03:00
Havaintoväline: Newton 635/3175 mm ja 300/1500
Seeing: 3
SQM: 21,2 - 21,4
RJM: ~6,6 ei määritetty
Sää: +14°C ja siitä alaspäin, kuitenkin varsin lämmintä

Tämän vuoden Deepsky-tapaaminen pidettiin 6-8.9 perinteiseen tapaan Artjärvellä. Keli oli suosiollinen ja varsinkin ensimmäinen yö oli hyvä. Lisäksi havaintolaitteet olivat kutakuinkin kunnossa, joten odotukset olivat korkealla havaintojen suhteen. Olin varautunut ottamalla oman 12” Dobsonin mukaan. Lisäksi Artjärvellä oli käytössä 25” Obsession ja 36” Astrofox. 

Yleisön mielenkiinnon kohdistuessa luonnollisesti Astrofoxiin, pääsin käytännössä havaitsemaan yksin Obsessionilla kumpanakin yönä. Putki saatiin kasattua ja kollimoitua hyvissä ajoin, mutta toimivaa etsintä siihen ei saatu. Telradista oli aluksi linssi irti ja tämän korjauksen jälkeen loppuivat paristot, joten kohteiden etsintä oli tehtävä 36 mm Hyperionilla, jolla näkökentäksi muodostui vaivaiset 49 kaariminuuttia. Lisäksi käytettävissäni oli TriAtlaksen B-setin kartat, joita käytän pienemmillä putkilla. Tämä toi hieman lisää haasteita kunnollisen havaintosuunnitelman puuttumisen lisäksi kohteiden etsintään, johon menikin huomattava osa käyttökelpoisesta havaintoajasta.

Kotkassa sijaitseva Abell 64 oli vähän aikaa sitten viikon kohteena deepskyforumilla. Kohteen todellisesta luonteesta on ollut epäselvyyttä, mutta vuodesta 1996 eteen päin se on luokiteltu galaksiksi. Itse kohde on näkyvissä jo keskikokoisilla putkilla, mutta suuremmilla on mahdollisuus nähdä galaksissa olevia kirkastumia. Havaitsin tätä kumpanakin yönä Obsessionilla yrittäen nähdä yksityiskohtia. En yrityksistä huolimatta onnistunut näkemään kuin himmeän tähden aivan galaksin pohjoispuolella.

Abell 64.

Abell 67 on himmeä planetaarinen sumu Abell 64:n lähimaastossa. Jo itse sumun näkyminen oli saavutus eikä yksityiskohtia pystynyt näkemään. Käytin havaintoon O-III suodinta.

Abell 67.

Hickson 89 osoittautui aikaa vieväksi tapaukseksi. Oletin olevani oikeassa kohdassa, mutta näin vain yhden heikon sumumaisen alueen syrjäsilmällä. Lisäksi samassa kentässä oli muutamia äärimmäisen himmeitä tähtiä, joita oli helppo luulla galakseiksi. Pyysin myös Riku Henrikssonia katsomaan kyseistä kenttää Obsessionilla ja tuomio oli sama: siellä on jotain tai sitten ei. Päätimme saada varmuuden Astrofoxilla ja jotenkin ihmeen kaupalla löysimme saman näkökentän, mutta tulokset olivat jälleen samat. Myös Juha Ojanperä katsasti näkymän. Luetteloarvojen perusteella kirkkaimman galaksin olisi pitänyt näkyä helposti. Tässä vaiheessa kaivoin kännykällä Hickson oppaan ja totesin paikan olevan hieman sivussa oikeasta. Menin takaisin Obsessonin kimppuun ja sieltähän se löytyi alta aikayksikön oikeasta paikasta.

Hickson 89.

Hickson 89 koostuu neljästä galaksista, joiden kirkkaudet ovat 14,8, 15,6, 16,75 ja 16,9. Näistä kolme oli näkyvissä, joskin osa heikosti. Lisäksi samassa kentässä on yksi joukkoon kuulumaton erittäin pieni 17,3 magnitudin galaksi. Galaksit ovat mukavasti kahden 11 magnitudin tähden välissä.

Kävin aina omien havaintojen ohessa katsastamassa mitä porukka tekee Astrofoxin kanssa. Mieleen jäi erityisesti NGC 4319, jonka spiraalihaarojen välistä pilkisti kvasaari Markarian 205. Parivaljakko näkyi helposti ja huolellisemmalla havaitsemisella galaksista olisi irronnut varmasti komeasti yksityiskohtia. NGC 4319:n etäisyys on nykytietämyksen mukaan 77 miljoonaa valovuotta ja Markarian 205 on noin 15 kertaa tätä kauempana!

12” GSO pääsi myös tositoimiin, sillä tuli havaittua pari galaksia ja katsastettua kaasusumuja. Harmikseni löysin Obsessionin okulaarisalkusta 2” O-III:n vasta havaintojen jälkeen. Olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista nähdä mitä jälkeä sillä olisi saanut 12” putkella ja 36 mm Hyperionilla. Ilman suodintakin laajat sumut olivat hyvin näkyvissä.

Sain taas huomata sen, että havaintovälineen koolla ei ole mitään väliä, koska havaittavat kohteet valikoituvat sen mukaan. Kohteet tuntuvat olevan aina näkökyvyn äärilaidalla ja okulaarinäkymä on pitkälti yhtä vaativa niin pikkuputkella kuin kunnon valoämpärilläkin. Obsessionilla jäi näkemättä tällä kertaa mm. planetaariset Abell 5 ja Abell 62. Tähän osasyynä on varmasti infernaalinen väsymys, sillä kävin ajamassa havaintoöiden välissä Luukissa XCM-kisan.