maanantai 9. syyskuuta 2013

Deepsky-tapaaminen 2013

Havaintopaikka: Tähtikallio, Artjärvi
Havaintoaika: 6/7 ja 7/8.9.2013 22:00 - 03:00
Havaintoväline: Newton 635/3175 mm ja 300/1500
Seeing: 3
SQM: 21,2 - 21,4
RJM: ~6,6 ei määritetty
Sää: +14°C ja siitä alaspäin, kuitenkin varsin lämmintä

Tämän vuoden Deepsky-tapaaminen pidettiin 6-8.9 perinteiseen tapaan Artjärvellä. Keli oli suosiollinen ja varsinkin ensimmäinen yö oli hyvä. Lisäksi havaintolaitteet olivat kutakuinkin kunnossa, joten odotukset olivat korkealla havaintojen suhteen. Olin varautunut ottamalla oman 12” Dobsonin mukaan. Lisäksi Artjärvellä oli käytössä 25” Obsession ja 36” Astrofox. 

Yleisön mielenkiinnon kohdistuessa luonnollisesti Astrofoxiin, pääsin käytännössä havaitsemaan yksin Obsessionilla kumpanakin yönä. Putki saatiin kasattua ja kollimoitua hyvissä ajoin, mutta toimivaa etsintä siihen ei saatu. Telradista oli aluksi linssi irti ja tämän korjauksen jälkeen loppuivat paristot, joten kohteiden etsintä oli tehtävä 36 mm Hyperionilla, jolla näkökentäksi muodostui vaivaiset 49 kaariminuuttia. Lisäksi käytettävissäni oli TriAtlaksen B-setin kartat, joita käytän pienemmillä putkilla. Tämä toi hieman lisää haasteita kunnollisen havaintosuunnitelman puuttumisen lisäksi kohteiden etsintään, johon menikin huomattava osa käyttökelpoisesta havaintoajasta.

Kotkassa sijaitseva Abell 64 oli vähän aikaa sitten viikon kohteena deepskyforumilla. Kohteen todellisesta luonteesta on ollut epäselvyyttä, mutta vuodesta 1996 eteen päin se on luokiteltu galaksiksi. Itse kohde on näkyvissä jo keskikokoisilla putkilla, mutta suuremmilla on mahdollisuus nähdä galaksissa olevia kirkastumia. Havaitsin tätä kumpanakin yönä Obsessionilla yrittäen nähdä yksityiskohtia. En yrityksistä huolimatta onnistunut näkemään kuin himmeän tähden aivan galaksin pohjoispuolella.
Abell 64.
Abell 67 on himmeä planetaarinen sumu Abell 64:n lähimaastossa. Jo itse sumun näkyminen oli saavutus eikä yksityiskohtia pystynyt näkemään. Käytin havaintoon O-III suodinta.

Abell 67.
Hickson 89 osoittautui aikaa vieväksi tapaukseksi. Oletin olevani oikeassa kohdassa, mutta näin vain yhden heikon sumumaisen alueen syrjäsilmällä. Lisäksi samassa kentässä oli muutamia äärimmäisen himmeitä tähtiä, joita oli helppo luulla galakseiksi. Pyysin myös Riku Henrikssonia katsomaan kyseistä kenttää Obsessionilla ja tuomio oli sama: siellä on jotain tai sitten ei. Päätimme saada varmuuden Astrofoxilla ja jotenkin ihmeen kaupalla löysimme saman näkökentän, mutta tulokset olivat jälleen samat. Myös Juha Ojanperä katsasti näkymän. Luetteloarvojen perusteella kirkkaimman galaksin olisi pitänyt näkyä helposti. Tässä vaiheessa kaivoin kännykällä Hickson oppaan ja totesin paikan olevan hieman sivussa oikeasta. Menin takaisin Obsessonin kimppuun ja sieltähän se löytyi alta aikayksikön oikeasta paikasta.
Hickson 89.
Hickson 89 koostuu neljästä galaksista, joiden kirkkaudet ovat 14,8, 15,6, 16,75 ja 16,9. Näistä kolme oli näkyvissä, joskin osa heikosti. Lisäksi samassa kentässä on yksi joukkoon kuulumaton erittäin pieni 17,3 magnitudin galaksi. Galaksit ovat mukavasti kahden 11 magnitudin tähden välissä.

Kävin aina omien havaintojen ohessa katsastamassa mitä porukka tekee Astrofoxin kanssa. Mieleen jäi erityisesti NGC 4319, jonka spiraalihaarojen välistä pilkisti kvasaari Markarian 205. Parivaljakko näkyi helposti ja huolellisemmalla havaitsemisella galaksista olisi irronnut varmasti komeasti yksityiskohtia. NGC 4319:n etäisyys on nykytietämyksen mukaan 77 miljoonaa valovuotta ja Markarian 205 on noin 15 kertaa tätä kauempana!

12” GSO pääsi myös tositoimiin, sillä tuli havaittua pari galaksia ja katsastettua kaasusumuja. Harmikseni löysin Obsessionin okulaarisalkusta 2” O-III:n vasta havaintojen jälkeen. Olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista nähdä mitä jälkeä sillä olisi saanut 12” putkella ja 36 mm Hyperionilla. Ilman suodintakin laajat sumut olivat hyvin näkyvissä.

Sain taas huomata sen, että havaintovälineen koolla ei ole mitään väliä, koska havaittavat kohteet valikoituvat sen mukaan. Kohteet tuntuvat olevan aina näkökyvyn äärilaidalla ja okulaarinäkymä on pitkälti yhtä vaativa niin pikkuputkella kuin kunnon valoämpärilläkin. Obsessionilla jäi näkemättä tällä kertaa mm. planetaariset Abell 5 ja Abell 62. Tähän osasyynä on varmasti infernaalinen väsymys, sillä kävin ajamassa havaintoöiden välissä Luukissa XCM-kisan.

torstai 5. syyskuuta 2013

Havaitsemassa 3/4.9.2013

Havaintopaikka: Miettilä, Rautjärvi
Havaintoaika: 3/4.9.2013 22:55 - 2:00
Havaintoväline: Newton 300/1500 mm
Seeing: 2
SQM: 21,4
RJM: 6,6
Sää: +5°C

Ajelin Rautjärvelle Paljassuontielle siinä toivossa, että tien varresta löytyisi jokin etelään päin auki oleva havaintopaikka. Pieni hakkuuaukea, jonka kulmassa oli metsäautoteiden risteys, löytyikin muutaman sadan metrin päästä Museotiestä. Kamat ulos ja havaitsemaan.

Ensimmäisenä kohteena oli Kefeuksen sumu NGC 7023. Sumu itsessään on varsin kirkas, mutta tästä huolimatta varmasti yksi vaikeimmista sumuista havaita. Keskusalue on varsin kirkas ja näkyy hyvin jo suoraan katsottaessa. Sen sijaan ympäröivä alue on varsin erikoinen, koska syrjäsilmällä näkyy runsaasti heikkoja yksityiskohtia ja pimeää sumua. Sumun ympäriltä näyttää puuttuvan tähdet. Tämä luo vaikutelman, että sumua näkyisi paljonkin, mutta toisaalta sitä ei näy ollenkaan. UHC suodin auttaa hieman joidenkin kirkkaampien osien näkymisessä, mutta paras näkymä on ilman suotimia. O-III ei toimi tämän kohteen kanssa.

NGC 7023
Seuraavana vuorossa oli erittäin haastava Lohikäärmeen kääpiögalaksi UGC 10822. Samaan aikaan havaintopaikalle muodostui sankka sumu keskeyttäen havainnot. Katsoin paremmaksi siirtyä samaan havaintopaikkaan kuin edellisenä viikonloppuna ja jatkaa UGC 10822:n metsästystä. Olin näkevinäni oikeassa paikassa aavistuksen taustataivasta kirkkaamman hehkun ajoittain ja tein tästä piirroshavainnon. Jälkeenpäin en kuitenkaan pystynyt tunnistamaan piirrettyä kenttää siitä kohdasta, jossa galaksi on. Tähän kohteeseen täytyy palata uudemman kerran.

Yön viimeinen havainto on pienestä planetaarisesta sumusta IC 5217, joka on Sisiliskossa. Käytin sumun tunnistamiseen blinkkausta O-III:n kanssa. 600x suurennuksella sumu näkyy kuin epätarkasti fokusoitu sininen tähti. Olin näkevinäni hieman elliptisyyttä pohjois-eteläsuunnassa. Muita yksityiskohtia ei näkynyt.

IC 5217
Paluumatkalla pysähdyin vielä kuvaamaan heikkoja revontulia, jotka näkyivät todella vaatimattomasti paljain silmin. Kamera sen sijaan näki hieman enemmän.

Revontulia 4.9.2013 klo 2:20.