9-11.10 välinen viikonloppu toi mukanaan kaksi selkeää yötä ja tietenkin taivaan pilaavaan Kuun, joka nousi sopivasti pimeän saapuessa. 9. päivän iltana testailin jälleen matkaputkea ja sen tasapainotusta. Lisäpainon rinnalle lisätty kuminauha toimii juuri niin kuin oli tarkoituskin ja katselu onnistuu sekä zeniitin seudulle, että horisonttiin ilman painoilla pelaamista. Pelkän vastapainon avulla tämä ei tunnu onnistuvan mitenkään ja painavat Hyperion okulaarit vaikeuttavat entisestään tasapainon löytymistä eri korkeuksilla. Testauskohteena toimi NGC 884.
Leikkimielessä hommattu Galileoscope pääsi myös tositoimeen samaisena yönä. Kokeilin siinä Hyperioneja ja Nagleria, joilla sain hyvin mielenkiintoisia tuloksia. Käytin 7 mm Nagleria ja 2x-barlowia (143x) Lyyran rengassumuun, joka näkyi kuin näkyikin renkaana, tosin heikkona sellaisena. Syrjäsilmällä pystyi erottamaan selvästi tummemman alueen soikean sumun keskellä. Olin positiivisesti yllättynyt näin pienen ja halvan putken suorituskyvystä. Toisena kohteena oli M15, jossa näkyi mukavan kirkas ydin ja jonkin asteista rakeisuutta syrjäsilmällä.
Illan viimeinen kohde oli tietysti Kuu. Vaikka se onkin säännöllisesti vaivaava kiusankappale niin komeahan se on putken läpi nähtynä, varsinkin kun ollaan puolen kuun tienoilla. Terminaattorilla näkyy monimuotoinen kraatereiden ja vuorten sekamelska riippumatta siitä, millaisella laitteella sitä katsoo.
Sain taustataivaan kirkkaudeksi Kuun paisteessa 19.43, mutta rajamagnitudiksi kuitenkin 6.2 Kassiopeiasta. Jälleen erikoisen hyvä RJM näin vaalealle taivaalle.
10. päivän iltana oli reilu tunti tehokasta havaintoaikaa ennen 57%:n Kuun nousua. Ajelin 18" putken ääreen Rautjärvelle tarkoituksena havaita muutama Hickson joukko. Onnistuinkin tässä hyvin, sillä HCG95, HCG97 ja HCG98 pääsivät havaintokorteille.
HCG95:ssa näkyi ainoastaan a ja d jäsenet kietoutuneena toisiinsa. b:stä on erittäin epävarma havainto. HCG97:ssä kaikki jäsenet e:tä lukuun ottamatta. e:n paikalla näkyy jotain tähtimäistä, mutta okulaarinäkymän perusteella on mahdoton sanoa onko se galaksi vai himmeä tähti. HCG98:ssä a ja b ovat kirkkaita galakseja, joiten välissä on kiusaavasti himmeä tähti. c on erittäin pieni stellaarinen kohde eteläpuolella ja d on tässäkin tapauksessa erittäin epävarmasti havaittu. Oikeassa kohdassä näkyi "jotain" syrjäsilmällä.
Kuun noustua jatkoin H400-projektia NGC 188:lla, jonka piirtäminen olikin melkoinen haaste. Vaikka taustataivas olikin vaalea Kuun ansiosta, näkyi tähtiä järkyttävä määrä, eikä kaikkia saanut mitenkään asetettua oikeaan paikkaan. Vastaavat avonaiset onkin hyvä jättää pienemmille putkille ja keskittyä 18":lla himmeisiin kohteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti