Taivas alkaa olla tarpeeksi pimeä DS-havaintoihin, mutta ne antava vielä odottaa itseään. Sen sijaan laitoin kameran väsymättömän silmän vahtimaan mahdollisia tähdenlentoja kolmeksi yöksi. Ensimmäisestä yöstä tuli täysi fiasko, sillä objektiivin linssi huurtui heti kättelyssä ja tuloksena oli sumuisia kuvia. Seuraaviksi öiksi kiinnitin muutaman watin kengänlämmittimet objektiiviin ja tämä osoittautuikin todella toimivaksi ratkaisuksi.
Kuviin ei osunut mitään erikoisen kirkkaita tähdenlentoja, mutta satelliitteja oli niidenkin edestä. Ensimmäisessä kuvassa on 15.8 klo 00:45 välähtänyt -3 magnitudin Iridium 29. Toisessa kuvassa on myöskin -3 magnitudin Iridium 32, joka välähti 16.8 klo 00:39. Välähdykset tapahtuivat käytännössä samassa kohdassa taustataivaan tähtiin verrattuna. Kumpikin kuva on otettu 30 sekunnin valotuksella käyttäen ISO800 herkkyyttä Canon 18-55 mm kittilinssillä.
 |
| Iridium 29 |
 |
| Iridium 32 |
|
|
Alla vielä viirutähtikuva 15/16 väliseltä yöltä. Kuvaan on kasattu 269 30 sekunnin valotusta.
 |
| Viirutähtiä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti