Tämän vuotinen Syvä taivas-jaoston tapaaminen pidettiin 18-20.9 Artjärven Tähtikalliolla. Tapahtuman runkona toimi perinteiseen tapaan lyhyet esitelmät ja perinteinen tietokilpailu. vapaan seurustelun ohessa myös saunottiin ja päästiin myös hieman havaitsemaan. Ilman haltija ei toiveista huolimatta suosinut tapahtumaa, sillä selkeää taivasta nähtiin pienissä erissä perjantai-lauantai yönä. Nopeasti liikkuvat pilvet eivät antaneet aikaa kunnon havaintoihin.
Hommasin kansainvälisen tähtitieteen vuoden kunniaksi Galilei-teleskoopin Ursasta. Teleskoopin sai kolmellakymmenellä eurolla omaksi kotipostiin kuljetettuna. Putki toimitetaan osina ja ennen tositoimia se täytyy kasata. Miehisestä ylpeydestä huolimatta kannattaa lukea kasausohjeet ennen kuin alkaa sovittelemaan paloja yhteen. Myös okulaari ja barlow-linssi täytyy kasata linssien oikeaa järjestystä myöden. Asensin putken Artjärvellä linssiputkelle suunniteltuun jalustaan ja pääsin tekemään yhden havainnon pilvien välistä. Kohteeksi valitsin M45:n, koska arvelin sen olevan juuri passeli kohde 50/500 mm linssiputkella. Ensi silmäys yllätti todella positiivisesti! Kohde mahtui lähes kokonaisuudessaan kenttään (25x) ja tähdet olivat mukavan näköisiä. Himmeimmät tähdet olivat luokkaa 10 magnitudia. Valitettavasti pilvet estivät havainnot muista kohteista. Andromedan galaksi, Orionin sumu ja esimerkiksi M13 ovat varmasti katsomisen arvoisia kohteita tälläkin putkella. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla, että millainen näkymä saadaan kun putkeen laitetaan laadukas okulaari.
Sääennusteet lupasivat selkeää heti tapaamisen jälkeiseksi illaksi ja päätinkin jäädä Tähtikalliolle kokeilemaan Astrofoxia, joka on viimeinkin havaintokunnossa. Sain todella hyödyllisen pikaperehdyttämisen putken käyttöön sunnuntai aamuna Jorma Olinilta. Kun ilta ja pimeä koitti osasin suoraviivaisesti laittaa tornin ja putken havaintokuntoon ilman sen suurempaa arpomista. Aloitin havainnot M27:stä, koska se sattui olemaan hyvällä korkeudella etelätaivaalla. Se näkyy jo pienessä etsimessä, joten oikean paikan löytäminen on helppoa. Astrofoxin etsimet olivat todella tarkasti suunnattu ja kohde olikin okulaarissa alta aika yksikön. Käytin 13 mm Baader Hyperionia, joka antaa 280-kertaisen suurennuksen noin 15 kaarisekunnin kentällä. M27 täyttää tällaisella kokoonpanolla lähes koko kentän ja näky onkin lähes uskomaton! Sumun tuttu tiimalasimuoto loistaa poissa olollaan ja sumun isoakseli on kääntynyt 90 astetta verrattuna pienen putken näkymään. Sumun keskiosat ovat käsittämättömän kirkkaat, jopa niin kirkkaat, että hennot yksityiskohdat katovat sumun hohtoon. Päätin kokeilla mitä O-III suodin tekee näkymälle. O-III on juuri oikea suodin tällaiseen kohteeseen. Se korostaa entisestään yksityiskohtien terävyyttä. Syrjäsilmällä näkyvien rakenteiden määrä niin runsas, että niiden piirtäminen on käytännössä mahdotonta. Komeimmat kohdat löytyvät sumun hennoista "siivistä", jotka koostuvat lukuisista kuitumaisista rakenteista. Sumun keskialue suorastaan vaatii suurempaa suurennusta, mutta silloin osa kohteesta jää näkökentän ulkopuolelle. 280x suurennuksella keskialueet ovat kirkasta sumumössöä, jossa pilkahtelee erinäisiä rakenteita riippuen siitä mihin kohtaan katsoo.
M27:n jälkeen siirryin alemmas Vesimieheen ja kompaktiin galaksijoukkoon nimeltä Hickson 88. Kaikki joukon neljä galaksia kuuluvat NGC-luetteloon. NGC 6976 (14.0 mag), NGC 6977 (13.3 mag) ja NGC 6978 (13.3 mag) ovat sen verran kirkkaita, että ovat havaittavissa ainakin 10" kaukoputkella, NGC 6975 (14.8 mag) voi olla sen sijaan haastavampi. Kolme ensinnä mainittua galaksia ovat siistissä jonossa ja vieläpä näennäisessä koko järjestykessä. NGC 6978 on lounais-luode suunnassa pitkulainen kun taas NGC 6976 ja -77 ovat enemmän tai vähemmän pyöreitä. Hieman syrjemmässä oleva NGC 6975 on enemmänkin neulamainen galaksi. Valokuvissa kaikki galaksit näyttäisivät olevan spiraaligalakseja. Käytin tähän joukkoon myös 280x-suurennusta.
Noin viisi astetta länteen ja aste etelään Hickson 88:sta löytyy planetaarinen sumu PK 38-25.1 (14.3 mag), joka tunnetaan myös nimellä Abell 70. Huomasin kohteen sattumalta tietokoneen ruudulta, kun tutkin mitä kohteita olisi edellisen kohteen lähistöllä. Pyrin näin optimoimaan ajan käyttöä ja etsimisen aiheuttamaa tuskaa valitsemalla mahdollisimman läheisiä kohteita. Astrofox olisi osannut etsiä kohteet automaattisesti, mikäli olisi osannut kohdistaa ohjausjärjestelmän oikein. Ohjainkapula kuvitteli olevansa jossain Kassiopeian suunnalla vaikka putki oli suunnattu matalalle etelään. Onneksi kartan, tässä tapauksessa tietokoneen ja SkyMap Pro 10:n, avulla etsiminen onnistui vanhaan malliin manuaalisesti. Huomasin sumun jo 21 mm okulaarin näkökentässä pienenä sumuna. Iskin 7 mm Naglerin fokusointilaitteeseen ja kurkistin jännittyneenä okulaariin. Kuva oli aluksi huomattavan epätarkka, mutta onneksi tämä johtui siitä, että tarkan kuvan alue on eri kohdissa eri okulaareilla. Sain kuin sainkin kuvan tarkennettua fokusointilaitteen ja apupeilin tarkentimen avulla ja Abell 70 ilmestyi näkyviin kauniina renkaana. Jo suorasilmällä katsottuna hieman pohjois-eteläsuunnassa soikean sumun pohjoisreunassa alkoi näkyä kirkastuma, joka oli syrjäsilmällä varsin selkä. Nagler antoi 520x-kertaisen suurennuksen, mutta sumu olisi vaatinut vieläkin enemmän. Valitettavasti noin 22 asteen korkeudella ollut kohde ja kaukoputken keskinkertainen optiikka ei sallinut yhtään suurempaa suurennusta. Kuva oli tälläkin jo varsin epämiellyttävän suttuinen. Laiton UHC-suotimen okulaariin ja sain sumun hieman terävämmäksi. Noin 19 magnitudin keskustähti ei näkynyt, mutta mikäli putki saataisiin toimimaan täydellisesti, ei sekään olisi mikään mahdottomuus. Astrofoxin valtavan valonkeräyskyvyn huomaa parhaiten siitä, että suurellakin suurennuksella taustataivas on huomattavan vaalea ja sisäinen ääni käskee lisäämään suurennusta, vaikka kuvaa ei teräväksi saisikaan.
Pilvet alkoivat vyörymään päälle lännestä ja seuraavaksi ajateltu kohde Hickson 89 jäi näkemättä. Hickson 89 on varsin himmeä rykelmä 15-17 magnitudin galakseja, joten tässä kohteessa Astrofox olisi voinut todistaa kykynsä. Lähinnä olisin halunnut nähdä kuinka ryhmän himmein galaksi, 16.9 magnitudin PGC 66574, erottuu. No ensi kerralla uusi yritys.
Varsinainen havainnointi tällä putkella on varsin nautinnollista. En ole tottunut seurantaan, joten keskittyminen itse kohteeseen välittämättä putken liikuttelusta tuntui varsin luksukselta. M27:ää lukuunottamatta kohteet olivat sen verran matalalla etelätaivaalla, että katselu onnistui suoraan lattialla seisomalla. Korkeammalla olevat kohteet tarvitsevat jakkaran kanssa taiteilua ja aivan korkeimpiin kohteisiin ei edes yletä, koska tornissa ei ollut tarpeeksi korkeita tikkaita (mm. M57 oli tällainen alkuillasta).
Havaintoja:
http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7993
http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7995
http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7996
http://www.deepsky-archive.com/record.php?id=7997
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti