DS-tapaamisen jälkeinen viikko

DS-tapaamisen jälkeen on ollut harvinaisen paljon selkeitä öitä. Menneellä viikolla sain tehtyä havaintoja neljänä eri yönä, joskin 26/27.9 oli huono kovan kosteuden, sumun ja pilvien takia. 23/24 ja 24/25 meni 12" ääressä Aniassa. Kohteet olivat jälleen pääasiassa H400-kohteita (avoimia joukkoja), mutta mukaan mahtui myös pari pallomaista joukkoa Käärmeenkantajasta sekä sekalaisia galakseja Kotkan ja Vesimiehen rajalta. Syksyn keskiyön H400-kohteet alkavat olla havaittuja ja täytyy odotella enemmän aamuun, että uusia kohteita nousee havaintokorkeudelle.

25/26 yö oli myös varsin hyvä ja olisi ollut hyvä mahdollisuus koestaa 18":n uusi havaintopaikka Rautjärven Haakanalassa. Kahden edellisen yön valvominen + muut harrastukset ja työ verottivat kuitenkin sen verran, että en kyennyt kuin parin tunnin pikasessioon, jona aika sain havaituksi vain Hickson 96:n. Olo oli sen verran karmea, etten pystynyt kurottamaan okulaariin kun taju meinasi mennä. Todella harmillinen takaisku pahaan paikkaan. Taustataivaan kirkkaus vaihteli 21.3:n ja 21.5:n välillä, joten tämän perusteella Haakanala on yhtä pimeä kuin Härskiänsaari. Tosin täällä paras näkymä on idän ja etelän välille. Venäjän puolella kaakossa näkyy jokin valaistu alue, mutta siitä ei ole haittaa. Imatran valosaaste jää luoteen ja lännen suuntaan, jossa on myös näköesteitä. Pimein suunta on koillinen.

26/27 välinen yö oli kiusallinen sumun ja pilvien takia. Taivas oli kauttaaltaan ohuen hunnun peitossa. Tähdet kuitenkin näkyivät ja päätin testata uuden muodon saanutta matkaputkeani taajama olosuhteissa Lakasenpellossa. Imatran kaupunki on tehnyt ensimmäisen järkevän päästöksen vuosikymmeneen ja päättänyt pitää kylien katuvalot pimeänä klo 0-3 välisen ajan. Valojen sammuessa taustataivas pimeni 20.1:stä 20.3:een ja käytännössä havaintopaikalle tuleva suora valosaaste hävisi kokonaan. Optisesti matkaputki toimii hyvin ja kuva on suorastaan kiitettävän tarkka. Erityisesti pidin 21 mm Hyperionin antamasta 1,7 asteen näkökentästä. Testikohteina toimivat Pohjois-Amerikkasumu O-III:n kanssa sekä muutama H400 avonainen Perseuksesta.

Putken tasapainotus on tuottanut paljon vaivaa. Mekaanisesti olen rakentanut deklinaatioakselin mahdollisimman alas, jotta jalusta saadaa matalaksi. Tämän takia putken alapäähän on pitänyt lisätä painoja. Tarkoituksena on, että tarvittava paino löydetään havaintopaikalta, jotta sitä ei tarvitse raahata lentokoneessa. Huomasin kuitenkin, että zeniittiin ja horisonttiin katsottaessa tarvitaan eri määrä painoa, joka aiheutti turhaa säätämistä itse havainnointiin. Kokeilinkin aamulla korvata osan painosta kuminauhalla ja osottautui todella hyväksi ratkaisuksi! Nyt putkeen tarvitaan verrattaen pieni lisäpaino, kun kuminauha lisää vastusta enemmän tai vähemmän lineaarisesti. Tätä en ole vielä testännut pimeässä, mutta päivänvalossa se tuntuu toimiva todella hyvin. Lisäksi nauhan pituudella on helppo säätää sen vaikutusta. Aivan ilman lisäpainoa putki ei toimi, koska se kaatuisi muuten horisonttiin katsottaessa. Putkella on matkustuskunnossa painoa 3.8 kg.